Yksinäisyyden monet kasvot

Puhutaan hetki yksinäisyydestä.

Tilastokeskuksen vuonna 2022 tekemän kyselyn mukaan noin kolmasosa suomalaisista kokee itsensä joskus tai suurimman osan ajasta yksinäiseksi.
Tutkimukset kertovat, että yksinäisyys on yksi merkittävimmistä elinajanodotetta laskevista tekijöistä. Toisin päin käännettynä tämä tarkoittaa, että hyvät ja merkitykselliset ihmissuhteet voivat lisätä elinvuosia ja parantaa terveyttä.

Olen viime aikoina pysähtynyt pohtimaan, mitä yksinäisyys oikeastaan on.
Olen tunnistanut elämässäni hetkiä, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä, mutta usein tunne ei ole liittynyt ihmismäärään ympärilläni, vaan yhteyden laatuun.

Olen ollut yksinäinen ihmisjoukon keskellä.
Olen ollut yksinäinen parisuhteessa.
Olen ollut yksinäinen hengellisesti – silloin kun oma valo loistaa kirkkaana, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän.

Toisinaan taas olen viettänyt pitkiä aikoja omissa oloissani ja tuntenut oloni juurtuneeksi, tasapainoiseksi ja levolliseksi. On ollut ajanjaksoja, jolloin yksin oleminen on ollut juuri oikea valinta – eikä yksinäisyyden tunne ole seurannut siitä.

Yksinäisyys on usein monimutkaisempaa kuin päällepäin näyttää. Sosiaalisesti aktiivinen ihminen voi kokea syvää yksinäisyyttä, kun taas erakkoluonteinen voi viihtyä täysin omassa seurassaan. Tunne ei aina näy ulospäin.

Silti yksinäisyys on pitkään ollut tabu. Siihen liittyy häpeää, ja moni piilottaa sen mieluummin kuin kertoo siitä suoraan. Piilottelu voi kuitenkin entisestään vahvistaa yksinäisyyden kokemusta.

Ulkopuolelta saattaa näyttää, että kaikki muut ovat tyytyväisiä sosiaaliseen elämäänsä ja vain itse kamppailee yksinäisyyden kanssa. Tilastot kuitenkin kertovat, että ilmiö on yleinen – ja lähes jokainen tunnistaa joko yksinäisyyden tunteen tai pelon siitä.

Joukkoon kuuluminen on yksi perustarpeistamme ihmisinä. Siksi yksinäisyyden pelkoa ei kannata hävetä. Jos tunne on jatkunut pitkään, ensimmäinen tärkeä askel voi olla juuri siitä puhuminen. Kun tulee nähdyksi ja kuulluksi kipeän kokemuksen kanssa, se voi itsessään olla parantavaa – ja joskus se riittää avaamaan oven yhteyteen, jossa yksinäisyys alkaa hellittää.